Harha – eli kuka?
Juuh, olen siis kymmenen ikäinen, 2004 vuoden loppupuolella syntynyt tyttö Keski – Suomen paikkeilta Oulua jonkin verran etelämpää. Menen viidennelle syksyllä, kun koulut alkavat. Päätin luoda tänne blogin omaksi ilokseni, mutta kieltämättä olisi mukava, jos joku yksinäinen kulkija netissä surffaillessaan eksyisi ajatuksieni ja kirjoitelmieni pariin ^^ Rakastan eläimiä, kirjoittamista ja lukemista sekä pidän koulusta ja musiikin kuuntelusta. Päässäni pyörii paljon ideoita myös piirtämiseen, ja mielessäni kuvittelenkin helposti valmiit piirustukset.. vaan toisin on todellisuuden laita. Olen surkea käyttämään kynää mihinkään muuhun kuin kirjoittamiseen tai koulujuttuihin :’3 Luonto on aina ollut lähellä sydäntäni, ja viihdyn ulkona vaikka vesisateessa, mistä hyvästä keräänkin päänpudisteluita ja hämmästyneitä katseita. Kolmen vuoden ajan olen omistanut kaneja. Ensimmäinen näistä eläinystävistä oli leijonaharjaskaninaaras, silloin kahden vanha. Ruskea, vaaleaan sävyttyvä karva, jossa siellä täällä vähän mustaa, valkoinen vatsa ja hännänalunen joissa myös hieman mustaa, pitkä silkkinen karva päässä ja tummat ruskeat silmät. ( Leijonaharjaskani: http://2.bp.blogspot.com/-sxlqbKs53Uk/T-szXK34wdI/AAAAAAAAACE/gnXZMBu9e9k/s1600/kani.jpg ) Seuraavaksi hankimme hermeliiniristeytyksen, Toboe oli silloin kolme ja tämä kaksi. Liviksi kutsuttu kani muistutti ulkonäöltään kovasti toveriaan, ruskea oli vain tummempaa ja korvat harmaahkot, lyhyet ja mustapilkulliset. ( Hermeliini: http://www.kanila.webatu.com/web_images/saksan_tuliaiset_042.jpg ) Nämä olivat meillä vuosia, ennen kuin Toboe pari kolme viikkoa sitten jätti tämän maailman murheet taakseen. Livi jäi yksin, joten otimme sille naapurin, ”Kuuran”, joka on harmaamusta tan – risteytys. ( Tan: http://www.zoonen.com/res/user/871541/galleri/2957334/qaulle%282%29_norm_se.jpg ) Mutta ennen kuin innostun selostamaan kaneistani vielä lisää, minun täytyy kertoa jotain itsestänikin :’D Olen opettajien, perheeni ja joidenkin ystävieni mukaan kypsä ja kuulostan vanhemmalta kuin mitä todellisuus on. Roolipeleihin löysin tieni tuossa hieman alle vuosi sitten, ja kynänkäyttötaitoni ovatkin tänä aikana kohentuneet huimasti entisestä. Uusia ystäviä, kirjoittamisen iloa, kilpailuja ja muuta mukavaa. Joukkoon mahtuu myös riitoja, väärinkäsityksiä sun muita, sillä en mielestäni ole oikein hyvä käyttäytymään sellaisessa ja sellaisessa tilanteessa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Enkä aina osaa ilmaista itseäni oikein.. Viihdyn ihan vain vetelehtimässä kotioloissa, kirjoitan yksikseni huoneeseeni kätkeytyneenä, käyn kävelyillä, luen, uppoudun omiin ajatuksiini omituisessa asennossa, kuuntelen musiikkia enkä näe taikka kuule mitään muuta, puuhailen ulkona omiani ja kunnioitan kirjastoja ja kauppoja käynneilläni. Omistan myös tavan maleksia ihan muissa maailmoissa vähän joka paikassa taloa. Toisaalta olen taas aika kärsimätön, nopeasti tulistuva ja itsepäinen sekä energinen ( Hämmentävää kuvailla itseään näin ) ja toisaalta sietämätön haahuilija. Perheeni on ihan normaali, isä, äiti, pikkuveli ja kolme pikkusiskoa. Piha, omakotitalo, naapureita, kavereita. Läheisimmät ystäväni ruudun takana ovat kuitenkin kaksi serkkuani ja eräs henkilö, johon tutustuin netissä ja jonka kanssa pidän yhteyttä senkin ulkopuolella. Tai, sanoisinko että tällaisia henkilöitä on kaksikin. Luonteeseeni kuuluu se, että jos ysien ja kymppien jonon jälkeen saan kasin, se merkitsee minulle maailmanloppua. Valitettavaa ja hieman lapsellistakin, mutta totisinta totta. Kyllä, koulunkäynti sujuu hyvin, ja pidän luokkaani sekä opettajaani loistotyyppeinä. No, joistakin pidän enemmän, joistakin vähemmän, mutta en minä ketään inhoakaan. Kaikkia kiinnostaa.. ja sanon silti. Ominaisuuksiini luetaan myös välinpitämättömyyden oloinen asenteeni juuri pahimmalla hetkellä – kun välitän ja tunnen kaikkein voimakkaimmin. :’D Olen joutunut parikin kertaa vaikeuksiin tämän pienen seikan takia. Kerron mielelläni ajatuksistani, kokemuksistani ja tunteistani, mutta lähes olematon on sellaisten henkilöiden joukko, joille kaikkein syvimmät salaisuuteni alan latelemaan. Puheliaana pidän itseäni toki, joskus tosin saatan -aivan oikein, netissä viesteissä tahtomattanikin- olla hiljainen ja poissaoleva. Harmi, että joillakin on kyky huomata sellaisetkin asiat. xD Mutta nyt, kenties olen selvittänyt itsestäni tarpeeksi, voisin poistua paikalta nimimerkkini mukaisesti harhailemaan pääni sisään ( siitähän se tuleekin, varsin osuvaa vai mitä? ) eli au revoir ^^
~ Harha
